Carpe diem Carita

Miten löysin itseni tästä elämää mullistavasta tilanteesta? Tammikuussa huomasin yllättäen jotain outoa vasemmassa rinnassani. Olin riisumassa mennäkseni nukkumaan ja käsi sattui osumaan oikeassa kulmassa juuri oikeaan kohtaan. Voisi siis sanoa, että oli täysin sattuman kauppaa, että löysin tuon kasvaimen tuona perjantai-iltana. Välillä olen pohdiskellut, että mitä jos en olisikaan huomannutkaan sitä silloin? Mitään oireita kun ei ollut suuntaan jos toiseen. Olisin porskuttanut eteenpäin kuten normaalisti. Joko tilanne olisi ajan kanssa muuttunut erittäin huonoksi (syövän leviäminen), tai kenties kasvaimen kasvu olikin jo tyrehtynyt ja mahdolllisesti jopa pienenemässä. Mistä sitä koskaan tietää? Kaikilla meillä on syöpäsoluja kehossa, mutta puolustusjärjestelmä hoitaa ne pois, mikäli kehossa on optimaaliset olosuhteet tälle prosessille. Olin kyllä tutkinut rintojani säännöllisen epäsäännöllisesti ennen nukkumaan menoa, mutta makuulla muutosta ei oikeastaan huomannut,...

Helmikuun puolen välin kieppeillä eräänä maanantai-iltana istuin kotonani jutellen ystäväni kanssa. Muistan, kuinka kerroin hänelle, että tunnen olevani jotenkin jumissa elämäni kanssa. Osa pitkäaikaisista unelmistani, kuten ura ja elämätehtävä, olivat kyllä alkaneet pikku hiljaa toteutua, mutta muilla elämän osa-alueilla, esimerkiksi terveydessä ja hyvinvoinnissa, en tahtonut saada itseäni niskasta kiinni sitten millään. Tiesin tasan tarkkaan, mitä minun olisi pitänyt tehdä, mutta en saanut aikaiseksi niistä mitään. Kun terveys ja hyvinvointi alkavat sakata (itselläni edeltäneet 8 vuotta), niin muutkin elämän osa-alueet tuntuvat kulkevan eteenpäin ikäänkuin puolivaloilla. Välillä tuntui kuin olisin tervassa astellut kohti tavoitteitani ja unelmiani. Tuona iltana pohdiskelin ääneen ystävälleni, että nyt tähän olisi oikeasti saatava muutos, kun eihän tässä 48- vuotiaana ollut enää niin montaa vuosikymmentä elämää jäljellä! Muutamaa päivää myöhemmin istuin kurkunpääntulehduksen ...