Elämä kertaheitolla uusiksi

Helmikuun puolen välin kieppeillä eräänä maanantai-iltana istuin kotonani jutellen ystäväni kanssa. Muistan, kuinka kerroin hänelle, että tunnen olevani jotenkin jumissa elämäni kanssa. Osa pitkäaikaisista unelmistani, kuten ura ja elämätehtävä, olivat kyllä alkaneet pikku hiljaa toteutua, mutta muilla elämän osa-alueilla, esimerkiksi terveydessä ja hyvinvoinnissa, en tahtonut saada itseäni niskasta kiinni sitten millään. Tiesin tasan tarkkaan, mitä minun olisi pitänyt tehdä, mutta en saanut aikaiseksi niistä mitään. Kun terveys ja hyvinvointi alkavat sakata (itselläni edeltäneet 8 vuotta), niin muutkin elämän osa-alueet tuntuvat kulkevan eteenpäin ikäänkuin puolivaloilla. Välillä tuntui kuin olisin tervassa astellut kohti tavoitteitani ja unelmiani. Tuona iltana pohdiskelin ääneen ystävälleni, että nyt tähän olisi oikeasti saatava muutos, kun eihän tässä 48- vuotiaana ollut enää niin montaa vuosikymmentä elämää jäljellä!

Muutamaa päivää myöhemmin istuin kurkunpääntulehduksen takia lääkärin vastaanotolla ja kysyin häneltä samalla, onko rinnastani otetun koepalan tulokset tulleet. Hetken ruutua tuijotettuaan, lääkäri vastasi, että kyllä ne olivat ja valitettavasti uutiset eivät olleet hyviä. Muutaman sekunnin istuin hiljaisuudessa täysin pöllämystyneenä. Pallea puristui kasaan ja hämmennyin totaalisesti. Tuossa käänteen tekevässä hetkessä siihen astinen elämäni tuli päätökseen ja uusi alkoi. En kuunaan päivänä ollut uskonut, että tulos olisi oikeasti tämä. Olin luottanut terveyteeni kuin kiveen, mutta niin vain elämä heitti häränpyllyä täysin ykskaks yllättäen ja samalla pakotti miettimään, missä ihmeessä oli oikein mennyt pieleen. Olihan keho toki jo pitkän aikaa huudellut huomiota, mutta en ollut uskonut sen varoituksia. Ja kun ei kerran hiljaisia kehotuksia kuuntele, niin sitten lekalla päähän. Niinhän se menee. Näin ollen perjantaina 17.2.2024 juuri ennen talvilomaviikkoa sain rintasyöpädiagnoosin. Tuolla samaisella hetkellä aloin laskea jäljellä olevaa elämääni vuosissa, enkä todellakaan enää vuosikymmenissä kuten siihen saakka olin tehnyt. Päätin myös aloittaa syntymäpäivieni juhlistamisen uudelleen. Jokaisesta lisävuodesta tulen olemaan äärimmäisen kiitollinen. Ja voin muuten kertoa, että nyt todellakin saan aikaan niitä muutoksia, joista aikaisemmin vain haaveilin. Esimerkiksi ruokavaliomuutos astui voimaan samana päivänä kuin diagnoosikin ja se on pitänyt.

Kurkunpään tulehduksen vuoksi, minulla ei ollut ääntä. Se oli merkki minulle siitä, että oli aika käpertyä täysillä sisäänpäin. Löytää rauha ja vastauksia sielusta tähän elämäni suurimpaan haasteeseen, joka oli juuri heitetty eteeni. Ensimmäinen viikonloppu diagnoosin jälkeen meni suurimmaksi osaksi sohvan pohjalla, kuunnellen paranemiseen liittyviä ohjattuja meditaatioita youtubesta. Happihyppelyt rakastamassani metsäpaikassa rauhoittivat laukkaavaa mieltäni. Välillä tirautin muutaman kyyneleenkin. Lopun aikaa hain tietoa netistä siitä, kuinka tukea paranemista muun muassa ruokavalion avulla ja ryhdyin saman tien toteuttamaan niitä. Maanantaina päätin, että nyt riittää itsesäälissä vellominen. Käärin hihat ylös ja suuntasin ajatukset täysillä paranemiseen. Uskon, että rintasyöpä tuli elämääni, jotta saisin vihdoin tehtyä niitä muutoksia, joita olin aina halunnut tehdä ja että uskaltaisin toteuttaa myös niitä villeimpiäkin unelmia, joihin rahkeet eivät vielä olleet täysin riittäneet.

Minulla on ollut päälle parikymppisestä asti ajatusmaailma, että jos kohtaan jonkin suuren (terveys)haasteen, niin en jää tilanteen uhriksi ja siirrä vastuuta sen ratkaisemista pelkästään ulkopuolisille tahoille. Pysähdyn haasteen äärelle ja totean, että aha, tilanne on nyt tämä, mitä voin asialle tehdä itse? Seuraavaksi lähden etsimään tietoa ja alan toteuttamaan niitä keinoja, jotka parhaiten resonoivat ajatusmaailmani ja uskomusteni kanssa. Tämä on läpi elämäni antanut minulle toivoa ja voimavaroja tahkota erilaisten eteen tulevien vaikeuksien kanssa. Mikäli en ole ennen maapallolle tuloa päättänyt, että tämä on ehdoton exit pointtini, niin selätän tämän sairauden kyllä. En vain jaksa uskoa, että tämä olisi nyt tässä. Minulla on vielä niin paljon annettavaa maailmalle ja pidän tätä tilannetta nyt katalysaattorina sen toteuttamiselle.