Carita

 

PARANEMISMATKANI PÄHKINÄNKUORESSA


17.2.2023 sain rintasyöpädiagnoosin. Se tuli täysin puskista. Elämässä tuntuivat asiat juuri kolahtavan oikein päin, muun muassa unelmien työ alakoulun erityisopettajana oli ensimmäistä lukuvuotta käynnissä ja tammikuussa olin päässyt toteuttamaan myös toista isoa unelmaani ohjaamalla joogaa lähisalilla. 

Ensimmäiset kolme päivää menivät pienoisessa shokissa, tuli siinä muutama kyynelkin vieritettyä poskelle. Sen jälkeen kokosin itseni kasaan, kuten aina ennenkin vastoinkäymisiä kohdatessani. Ok, tilanne on nyt tämä, mitä voin itse asialle tehdä? Aloin ottaa selvää luonnonmukaisista tukihoidoista, kuuntelin syövän selättäneitä guruja, meditoin, tein kehon rentoutuksia, joogasin, luin ja ahmin päänupin täyteen tietoa. Tunnetyöskentely tuli myös osaksi jokaista päivää.

Ruokavalio meni samantein uusiksi. Lisäsin päivän aterioihin paljon tuoreita tai vähän käsiteltyjä luomu kasviksia. Poistin höttöhiilarit, prosessoidut ruoat ja lisätyt sokerit. Vähensin lihansyöntiä ja siirryin enemmän merenantimien kuluttajaksi. Painokin tippui rytisemällä. Antioksidanttijuomat tulivat osaksi jokaista päivää, kuten myös tarkoin harkitut vitamiinit ja hivenaineet. 

Kevään aikana kävin läpi kaksi rintaleikkausta, joista ensimmäisessä otettiin isokokoinen kasvain pois ja toisessa vielä varmuuden vuoksi vähän lisää kudosta sen ympäriltä (jossa syövän esiastetta). Nämä leikkaukset eivät kuitenkaan riittäneet ja juhannusviikolla minulle tehtiin masektomia ja rinnan rekonstruaatio samassa operaatiossa. Heinäkuussa sain tietää, etten tarvitse sädehoitoa saati sytostaatteja. Hormonihoitoa on suositeltu syövän uusiutumista ennaltaehkäisevänä lääkityksenä. Toipuminen leikkauksista ja niistä aiheutuneesta kehon traumasta, on pitkä prosessi, jolle on myös pitänyt suoda oma aikansa.

Ja juuri kun ajattelin olevani terveyteni suhteen "kuivilla", sain silmälääkärin tarkistuksessa tietää, että minulla olikin alkava silmänpohjan (kuiva)rappeuma. Siihen ei ole ainakaan länsimaalaisessa lääketieteessä vielä hoitokeinoa. Reseptinä lääkäriltä oli samansuuntainen ruokavalio kuin syövänkin ennaltaehkäisyyn, jota jo noudatinkin. Kun on sairastanut syövän, niin tällainen uutinen ei hirveämmin hetkauttanut. Jälleen kerran uppouduin tutkimustyöhön siitä, mitä voisin itse asialle tehdä. Ei muuta kuin Keep calm ja carry on... 

Olen elämäni aikana opetellut paljon kaikenlaista, kuten mindfulness, elämäntaidon valmennus, joogan opettaminen ja reikihoito vain muutaman mainitakseni. Nyt ymmärrän miksi. Siksi, että niiden tukemana selviän näistä elämäni suurimmista mullistuksista läpi kunnialla. Ilman näitä oppeja en pysyisi näin positiivisena ja seesteisenä kaiken tämän keskellä kuin nyt. Ajatukseni ovat paranemisessa ja otan vastuun omasta terveydestäni. Elän täydesti ja läsnä tässä hetkessä. Toteutan hurjimpiakin unelmiani, koska tulevaisuus ei ole enää varmuudella seinään naulattu. Jatkossa elämän punaisena lankana on Minna Canthin sanoja lainaten:

"Kaikkea muuta, kunhan ei vaan nukkuvaa, puolikuollutta elämää." Eli carpe diem, Carita!


Tausta/koulutukset:


Työskentelen tällä hetkellä päätoimisesti laaja-alaisena erityisopettajana alakoulussa. 


Kasvatustieteiden maisteri (erityispedagogiikka) Jyväskylän Yliopisto 

Yin jooga opettaja (2021, Loka Yoga School)

Vinyasa joogaopettaja (2021, Hima Happiness)

Reikihoitaja (2017, Reiki 1 ja 2, Usui System of Natural Healing)

Ryhmäliikuntaohjaaja (2014, SAFE)

Voimauttavan valokuvan ammatilliset perusteet (2014, Omnia, Miina Savolainen)

MB Onnellisuusvalmentaja (2013, Elämäntaidon Valmennus Akatemia)

MB Aarrekarttaohjaaja (2013, Elämäntaidon Valmennus Akatemia)

MB Master Coach (2013, Elämäntaidon Valmennus Akatemia)

MB Elämäntaidon valmentaja (2012, Elämäntaidon Valmennus Akatemia

Intialainen päähieronta (2011, Harmonia Koulutus)

Kasvatustieteiden kandidaatti (lastentarhanopettajakoulutus, Joensuun Yliopisto)








Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miten näin kävi?

Kuva
Uskon, että vaikka jotain rintasyövän alkua olisi jo aikaisemmin ollut kehossani, niin varsinaisesti tuo kasvain on muodostunut viimeisen neljän vuoden aikana. Diagnoosi tuli helmikuussa 2023 ja tammikuussa 2019 tuumoria ei vielä ollut. Tuolloin gynelogin tarkastuksessa tutkittiin myös rinnat, eikä siellä ollut käsikopelolla ainakaan mitään löydettävissä. Rintani ovat sen verran pienet, että kyllä se olisi ammattilaisen haaviin jäänyt, mikäli siellä jotain ylimääräistä olisi ollut. Ja löydetty kasvain oli iso. Rintasyöpäni on hormonaalinen, eli hormonireseptoripositiivinen, kuten suurin osa näistä syövistä. Vaihdevuosissa hormonikorvaushoito voi lisätä rintasyöpäriskiä, mutta sellaisia en ole käyttänyt (toki vaihdevuodet eivät ole vielä iskeneetkään), saati muitakaan hormonaalisia valmisteita. Jostain syystä syöpäsolut rinnassani ovat alkaneet ravita itseään estrogeenilla ja progesteronilla. Kukaan ei osaa kuitenkaan kertoa että miksi. Mielestäni se olisi oleellinen tieto...
Lue lisää

Paluu arkeen

Kuva
Onneksi sain sulatella tietoa sairastumistani rauhassa talvilomaviikon ajan ennen paluuta arkeen. Tämäkin oli mielestäni selkeästi jonkun korkeamman suunnitelmaa. Kun oikein tarkasti ja tietoisesti havainnoi mennyttä tai nykyistä elämää sekä siinä tapahtuvia asioita, niin huomaa, etteivät asiat olekaan vain pelkkiä yllättäviä sattumia. Ohjausta ja viestejä maailmankaikkeudelta löytää koko ajan ympäriltään, mikäli on niille avoin.  Sairaudestani kerroin lähimmille ystävilleni heti ja vanhemmille melkein heti. Ensimmäisellä työviikolla kerroin kahdelle kolleegalle ja seuraavalla viikolla rehtorille. Siitä sitten pikku hiljaa myös muille niin työyhteisössä kuin muuallakin. Lähdin tähän prosessiin mahdollisimman avoimena. Olin jo tässäkin lyhyessä ajassa saanut paljon apua ja tukea ihmisiltä, jotka eivät pitäneet omaa sairastumistaan salaisuutena. Kerrottuani asiasta Facebookissa maaliskuun puolessa välissä, löytyi sitä kautta myös kanssakulkijoita, joilta pystyin saamaa...
Lue lisää

Elämä kertaheitolla uusiksi

Kuva
Helmikuun puolen välin kieppeillä eräänä maanantai-iltana istuin kotonani jutellen ystäväni kanssa. Muistan, kuinka kerroin hänelle, että tunnen olevani jotenkin jumissa elämäni kanssa. Osa pitkäaikaisista unelmistani, kuten ura ja elämätehtävä, olivat kyllä alkaneet pikku hiljaa toteutua, mutta muilla elämän osa-alueilla, esimerkiksi terveydessä ja hyvinvoinnissa, en tahtonut saada itseäni niskasta kiinni sitten millään. Tiesin tasan tarkkaan, mitä minun olisi pitänyt tehdä, mutta en saanut aikaiseksi niistä mitään. Kun terveys ja hyvinvointi alkavat sakata (itselläni edeltäneet 8 vuotta), niin muutkin elämän osa-alueet tuntuvat kulkevan eteenpäin ikäänkuin puolivaloilla. Välillä tuntui kuin olisin tervassa astellut kohti tavoitteitani ja unelmiani. Tuona iltana pohdiskelin ääneen ystävälleni, että nyt tähän olisi oikeasti saatava muutos, kun eihän tässä 48- vuotiaana ollut enää niin montaa vuosikymmentä elämää jäljellä! Muutamaa päivää myöhemmin istuin kurkunpääntulehduksen ...
Lue lisää