Miten näin kävi?

Uskon, että vaikka jotain rintasyövän alkua olisi jo aikaisemmin ollut kehossani, niin varsinaisesti tuo kasvain on muodostunut viimeisen neljän vuoden aikana. Diagnoosi tuli helmikuussa 2023 ja tammikuussa 2019 tuumoria ei vielä ollut. Tuolloin gynelogin tarkastuksessa tutkittiin myös rinnat, eikä siellä ollut käsikopelolla ainakaan mitään löydettävissä. Rintani ovat sen verran pienet, että kyllä se olisi ammattilaisen haaviin jäänyt, mikäli siellä jotain ylimääräistä olisi ollut. Ja löydetty kasvain oli iso. Rintasyöpäni on hormonaalinen, eli hormonireseptoripositiivinen, kuten suurin osa näistä syövistä. Vaihdevuosissa hormonikorvaushoito voi lisätä rintasyöpäriskiä, mutta sellaisia en ole käyttänyt (toki vaihdevuodet eivät ole vielä iskeneetkään), saati muitakaan hormonaalisia valmisteita. Jostain syystä syöpäsolut rinnassani ovat alkaneet ravita itseään estrogeenilla ja progesteronilla. Kukaan ei osaa kuitenkaan kertoa että miksi. Mielestäni se olisi oleellinen tieto. Kuten yleensäkin, nyt hoidetaan taas pelkästään oireita (leikkaukset, sädehoito, sytostaatit ja hormoniblokkerit), muttei juurisyytä. Nuo lääketieteen muodot ovat tärkeitä monen ihmisen paranemiselle, mutta aiheuttavat myös paljon ikäviä seuraamuksia keholle, jopa loppuiäksi. Olisiko mitään mahdollisuutta etsiä syitä sairastumisen takana ja iskeä täsmäiskuilla niihin?

"Syöpä on vain sana, joka luo pelkoa. Unohda tuo sana ja keskity tasapainottamaan kehoasi. Kaikki sairaudet ovat merkkejä kehon epätasapainosta. Mitään sairautta ei enää ole, kun elimistösi on kauttaaltaan tasapainossa." - Anita Moorjani -

Maailmasta löytyy jos jonkinlaista tutkimustulosta siitä, mitkä tekijät vaikuttavat esimerkiksi juuri syövän syntyyn. On oikeasti tieteellisillä kriteereillä tehtyjä tutkimuksia ja sitten niitä, jotka ovat lähinnä mielipideperusteisia ajatuksen heittoja. Menisi ikä ja terveys alkaa lukea niitä ja etsiä päteviä tuloksia. Tällä hetkellä tukeudun paljolti niiden ihmisten tietotaitoon, jotka ovat selviytyneet syövästä tai elävät hyvää elämää kasvainten kanssa. Mitä kirjoitan tänne blogiin, on suurimmaksi osaksi omaa järkeilyäni, intuitiotani ja tajunnanvirtaa. Jokainen meistä on oman itsensä paras asiantuntija. Ja joka ikinen on ainutlaatuinen ja yksilöllinen ihmisolento. Se, miten minun kehoni toimii ja mikä auttaa sitä pääsemään tasapainoon, ei välttämättä ole se, mikä auttaa juuri sinua samaisessa tilanteessa. Itse kuuntelen mielellään muiden kokemusasiantuntijoiden vinkkejä, kuin pohjaan muutokset pelkästään "tieteelliseen" tutkimukseen. Nämä edelläni tietä raivanneet ihmiset omaavat yllättävän paljon samoja ajatuksia keskenään parantumiseen liittyen, mistä syystä koen, että niissä täytyy olla jonkinlaista perää. Tästä arsenaalista valitsen kokeiltavaksi ne paranemisen siemenet, jotka resonoivat omalla kohdallani parhaiten. 

Useat asiat vaikuttavat sairastumiseen. Jokin tai jotkin asiat käynnistävät kehon immuunijärjestelmän radikaalin heikkenemisen. Olen edelleen (4,5 kk diagnoosin jälkeen) jokseenkin hämmentynyt, miten syöpä osui kohdalleni näinkin nuorena. Paljon asiaa pohdittuani olen päätynyt siihen, että se valtava stressin ja ahdistuksen kuoppa, johon putosin korona-aikana, vaikutti varmasti suurimmalta osalta sairastumiseeni. Ennen koronamaailmaa elämäni oli todella kiireistä (ruuhkavuodet), mutta koin handlaavani homman kohtalaisen hyvin niin henkisesti kuin fyysisestikin. Koronahärdelli muutti maailmaa totaalisesti, eikä kaikkinensa parempaan suuntaan. Muutosten vauhti oli niin kova, ettei pää tuntunut enää pysyvän mukana. Kutsuin aikaa omalla kohdallani sielun mustaksi yöksi. Louise Hay pitää paheksunnan tunnetta suurimpana vaikuttavana tekijänä syövän syntymiseen. Minä paheksuin niin paljon kuin ikinä vain pystyinkään kaikkia auktoriteetteja, kuten poliitikkoja ja terveysviranomaisia, joiden koin tekevän täysin järjenvastaisia ja välillä hyvinkin ristiriitaisia päätöksiä. Myös media sai kyytiä mielessäni. Korona-aika oli suuren mittakaavan eksistentiaalinen kriisi itselleni. Koin valtavaa stressiä kuukausikaupalla. Lopulta ymmärsin ja tiedostin, millaisessa suossa rämmin ja kuinka paljon hallaa tein sillä itselleni. Sanoin mielessäni itselleni: "Carita, nyt ihan oikeasti vihellät tämän pelin poikki. Mikäli et lopeta tätä stressaamista, niin sairastut vielä vakavasti." No kuten nyt tiedän, se oli valitettavasti jo siinä vaiheessa myöhäistä. Jatkossa pidän huolen siitä, että otan itseni kiinni heti kättelyssä, kun ajatukset lähtevät laukalle ja stressi alkaa nostaa päätään. Katkaisen siltä siivet saman tien. Pysymällä mahdollisimman rauhallisena tilanteessa kuin tilanteessa, keho saa mahdollisuuden toimia optimaalisesti.

"Hyväksy ensin, toimi vasta sitten. Mitä tahansa läsnä oleva hetki sisältääkään, hyväksy se, kuin se olisi oma valintasi. Tee aina töitä sen myötäisesti, älä sitä vastaan. Tee siitä ystäväsi ja liittolaisesi. Tämä muuttaa koko elämäsi ihmeellisellä tavalla." - Eckhart Tolle -

Jo ennen koronavuosia tällaista erityisherkkää ihmistä kuormittivat ruuhkavuodet ja työpaikan vaihto toimistotyöstä varhaiskasvatukseen. Työ oli merkityksellistä ja antoisaa, mutta aistiärsykkeiden määrä väsytti. Jos jotain rakoa arjesta löytyi, niin aika usein sohva voitti joogan ja meditaation. Mikäli ei säännöllisesti pidä huolta yhteydestä omaan sieluun, niin se napsahtaa katki tai vähintäänkin rapautuu ohueksi säikeeksi. Tämä näkyy muun muassa niin, että rakkaus omaa itseä kohtaan pikku hiljaa hiipuu. Aloin tiedostamattani tehdä kaikenlaista pikku jäynää keholleni. Paino nousi humisemalla. En kokenut olevani oma itseni enää. Elin kuin väärissä nahoissa. Kuvittelin syöväni terveellisesti, mutta en loppupeleissä syönytkään. Alitajuisesti ymmärsin tämän kyllä. Ruoka oli paljolti prosessoitua. Kasviksia sekä ylipäätään raakaravintoa oli hyvin vähän. Annoskoot olivat suuria ja höttöhiilareita roppakaupalla. Ruoka oli palkinto arjen raatamisesta. Sokerilla ja höttöhiilareilla (jollekin toiselle kenties alkoholi tai tupakka) pakenin tunteiden käsittelyä. Mitä todennäköisimmin tästä kaikesta seurannut kilojen kertyminen oli myös jonkinlainen suojamuuri kuormittavaa ärsyketulvaa vastaan. Lähes jokaisen aterian jälkeen oli huono omatunto. Ruoasta tuli hetken huuma, mutta sitäkin pidempi morkkis. Nyt kun olen syönyt terveellisesti ja kehoa ravitsevasti, olen huomannut sen olevan rakkaudenosoitus itseäni kohtaan. Samoin meditoimalla, rentoutumalla, joogaamalla, hemmottelemalla itseäni, tunnetyöskentelemällä ja tekemällä niitä asioita, jotka tuovat minulle iloa, osoitan hellää huomiota ja rakkautta itseäni kohtaan. Pienin askelin alan tuntea oloni taas omaksi itsekseni ja kosketus sieluun palautuu. 

"Kun alat rakastaa itseäsi ja olla taitava tekemään asioita, jotka tekevät itsellesi hyvää, et enää anna voimaasi pois muille ihmisille. Tämä on rakkaudellinen teko itseäsi kohtaan."  - Anita Moorjani -

Eli summa summarum, valtava pitkäaikainen stressi ja rakkauden puute itseä kohtaan (oman itsen hylkääminen), ovat olleet suurimmat syyt sairastumiseni takana. Otan siitä täyden vastuun, kuten myös terveydestäni. Maailmassa on ilman muuta myös asioita, joihin en voi vaikuttaa, ja jotka mahdollisesti vaarantavat terveyteni. Voin kuitenkin aina valita asenteeni ja reaktioni maailman myrskyihin. Näin autan kehoani pysymään mahdollisimman optimaalisessa tasapainossa.