Vertaistuki
Oman jaksamisen, selviytymisen ja positiivisen asenteen kannalta on ollut oleellista alusta saakka olla hyvinkin tarkkana siitä keneltä hakee vertaistukea. Sain aika alussa vinkin eräästä Facebook ryhmästä, jonne liityinkin samantien. Se oli tarkoitettu hoitoprosessia käyvien rintasyöpäpotilaiden tueksi. Pystyin olemaan ryhmässä kokonaista viisi päivää. Ryhmä on todella tärkeä tuki monelle, mutta minulle se ei käynyt laisinkaan. Postaukset olivat täynnä kamalaakin kamalampia tarinoita hoidoista ja niiden ikävistä vaikutuksista keholle ja mielelle. Kamelin selän katkaisi se, kun feediin alkoi ilmestyä "muistoa kunnioittaen" viestejä naisista, jotka olivat olleet osana ryhmää, mutta hävinneet taistelunsa syövälle. Ryhmän viestejä lukiessa pelko ja pakokauhu löivät vasten kasvoja niin pahasti, että oli lähdettävä pois ja nopeasti. Mitään positiivisluonteistakaan viestiä en tuona viiden päivän ajanjaksona sieltä löytänyt. En halunnut ruokkia pelkoja ja epätoivoa itsessäni, vaan ankkuroitua vahvasti luottamukseen siitä, että selviän tästä kyllä. Olen alusta asti nähnyt tämän sairauden mahdollisuutena muutokseen, en kuolemantuomiona. Toki olen tiedostanut tämänkin mahdollisen lopputuloksen ja käynyt pahimman mahdollisen skenaarion läpi mielessäni. Vellominen siinä ei kuitenkaan tue paranemistani. Tutuilta, jotka olivat kokeneet rintasyövän sain hyvää käytännön tietoa ja uskoa paranemiseen. Tiesin, että heiltä pystyin aina kysymään, mikäli jokin asia askarrutti. Se riitti mainiosti.
Saatuani diagnoosin muistin, että Karita Aaltonen oli sairastanut aivokasvaimen, vieläpä gradus 4 asteisen ja selvinnyt siitä puhtain paperein. Hän oli ensimmäinen, jonka blogia aloin lukea ja jonka healing yhteisöön ilmoittauduin mukaan. Hänen positiivinen asenteensa ja tukensa oli minulle ensiarvoisen tärkeää. Täältä voi lukea hänen ajatuksiaan lisää. Myös Kris Carr, joka on 20 vuotta elänyt hyvää ja onnellista elämää syöpäkasvainten kanssa lähti seurantaan. Hänellä on myös samanlainen kokonaisvaltainen näkemys paranemisesta kuin kaimallani Karitalla. Chris Wark oli kolmas. Hän sairastui paksusuolensyöpään 2003. Hänen podcastinsä (spotify) Chrisbeatcancer käsittelee paljolti terveellistä syöpää ehkäisevää ruokavaliota. Anita Moorjani, joka on ollut kuolemassa syöpään, kokenut rajakokemuksen ja sen jälkeen parantunut sairaudestaan täysin, painottaa oman itsensä rakastamisen tärkeyttä. Häneltä löytyvät suomeksi kirjat Kuolema antoi minulle elämän, Taivas maan päällä ja Herkkyys on vahvuutta.
Näistä lähdin liikkeelle. Edelleen olen tarkkana siitä, miten ravitsen itseäni. Terveellinen ruoka ei ole ainoaa ravintoa, millä voin pitää huolta itsestäni. Ravitsen itseäni myös kaikella sillä mitä katselen ja kuuntelen päivittäin; tv-ohjelmat, kirjat, podcastit, musiikki, äänikirjat, some jne. Kuulostelen ja tunnustelen, miltä ne saavat oloni tuntumaan. Nostattavatko ne mielialaani, tuovatko kepeyttä olemukseeni? Vai saavatko ne oloni raskaaksi ja kurjaksi, kenties kiukkuiseksi? Valinta on minun. Kuten Louise Hay on sanonut: Älä vahvista negatiivista, mikäli haluat positiivisen lopputuloksen.
Kommentit
Lähetä kommentti