Carpe diem Carita

Oman jaksamisen, selviytymisen ja positiivisen asenteen kannalta on ollut oleellista alusta saakka olla hyvinkin tarkkana siitä keneltä hakee vertaistukea. Sain aika alussa vinkin eräästä Facebook ryhmästä, jonne liityinkin samantien. Se oli tarkoitettu hoitoprosessia käyvien rintasyöpäpotilaiden tueksi. Pystyin olemaan ryhmässä kokonaista viisi päivää. Ryhmä on todella tärkeä tuki monelle, mutta minulle se ei käynyt laisinkaan. Postaukset olivat täynnä kamalaakin kamalampia tarinoita hoidoista ja niiden ikävistä vaikutuksista keholle ja mielelle. Kamelin selän katkaisi se, kun feediin alkoi ilmestyä "muistoa kunnioittaen" viestejä naisista, jotka olivat olleet osana ryhmää, mutta hävinneet taistelunsa syövälle. Ryhmän viestejä lukiessa pelko ja pakokauhu löivät vasten kasvoja niin pahasti, että oli lähdettävä pois ja nopeasti. Mitään positiivisluonteistakaan viestiä en tuona viiden päivän ajanjaksona sieltä löytänyt. En halunnut ruokkia pelkoja ja epätoivoa itsessäni, vaan a...

Päivää ennen ensimmäistä leikkausta oli vielä vartijaimusolmuketutkimus Meilahden Isotooppiyksikössä. Tutkimuksessa selvitetään, onko syöpä kenties lähtenyt leviämään. Mikäli kainaloista löytyy syöpäsoluja, imusolmukkeet poistetaan leikkauksessa. Itselläni löytyi yksi ja se imusolmuke poistettiin. Onneksi ei enempää, koska mikäli ne kaikki poistetaan, niin jatkossa tulee isoja ongelmia leikatun puolen käden kanssa (jatkuvaa turvotusta). Tämän opin toki vasta kesällä (jälleen googlaamalla, tosin ihan eri aihealueesta tietoa etsiessäni).  Jännitin tätäkin tutkimusta, koska puhuivat siihen liittyvän neulastusta. Mutta toimenpide olikin helppo keikka. Se oli verrattavissa verikokeeseen, vain pieni pistos ja ihan pikkiriikkisen kirvelyä varjoaineen mennessä ihon alle. Tämän jälkeen piti odottaa pari tuntia, jonka jälkeen makasin putken alla 5 minuuttia (vaatteet päällä) kuvauksen ajan. Tosi mukavia hoitajia kaikki, jotka kohtasin. Se on tärkeää!. Tuon kahden tun...

  Muutamaa päivää diagnoosin jälkeen Husista otettiin jo soittamalla yhteyttä. Sairaanhoitaja langan toisessa päässä oli kultainen ja ihanan rauhoittava. Kaikki on itselle uutta ja opin matkan aikana lisää rintasyövästä ja sen hoidosta. Erityisesti sen, että hoito on kaiken kaikkiaan hyvinkin yksilöllistä riippuen tilanteesta (ja kenties myös sairaanhoitoalueesta). Lääkäriajan sain diagnoosista noin kolmen viikon päähän eli 7.3. Puhelussa selvisi, että leikkausaika oli jo alustavasti sovittu maaliskuun loppuun. Eli vaikka tuntuikin, että lääkäriaika on melko pitkällä tulevaisuudessa, niin se ei vaikuttanut kuitenkaan leikkausaikaan. Olin googlannut, että useimmiten leikkaukseen pääsee kuukauden päästä diagnoosista. Nopealla vauhdilla lähti tämä prosessi kyllä liikkeelle. Se on syöpädiagnoosin hyvä puoli, että vaikka on kuinka vajaamiehitystä sairaaloilla, niin siellä priorisoidaan nämä vakavammat sairaudet muiden edelle. Onhan niissä useimmiten kuitenkin aika kiire. Omassa hoi...

Onneksi sain sulatella tietoa sairastumistani rauhassa talvilomaviikon ajan ennen paluuta arkeen. Tämäkin oli mielestäni selkeästi jonkun korkeamman suunnitelmaa. Kun oikein tarkasti ja tietoisesti havainnoi mennyttä tai nykyistä elämää sekä siinä tapahtuvia asioita, niin huomaa, etteivät asiat olekaan vain pelkkiä yllättäviä sattumia. Ohjausta ja viestejä maailmankaikkeudelta löytää koko ajan ympäriltään, mikäli on niille avoin.  Sairaudestani kerroin lähimmille ystävilleni heti ja vanhemmille melkein heti. Ensimmäisellä työviikolla kerroin kahdelle kolleegalle ja seuraavalla viikolla rehtorille. Siitä sitten pikku hiljaa myös muille niin työyhteisössä kuin muuallakin. Lähdin tähän prosessiin mahdollisimman avoimena. Olin jo tässäkin lyhyessä ajassa saanut paljon apua ja tukea ihmisiltä, jotka eivät pitäneet omaa sairastumistaan salaisuutena. Kerrottuani asiasta Facebookissa maaliskuun puolessa välissä, löytyi sitä kautta myös kanssakulkijoita, joilta pystyin saamaa...

Uskon, että vaikka jotain rintasyövän alkua olisi jo aikaisemmin ollut kehossani, niin varsinaisesti tuo kasvain on muodostunut viimeisen neljän vuoden aikana. Diagnoosi tuli helmikuussa 2023 ja tammikuussa 2019 tuumoria ei vielä ollut. Tuolloin gynelogin tarkastuksessa tutkittiin myös rinnat, eikä siellä ollut käsikopelolla ainakaan mitään löydettävissä. Rintani ovat sen verran pienet, että kyllä se olisi ammattilaisen haaviin jäänyt, mikäli siellä jotain ylimääräistä olisi ollut. Ja löydetty kasvain oli iso. Rintasyöpäni on hormonaalinen, eli hormonireseptoripositiivinen, kuten suurin osa näistä syövistä. Vaihdevuosissa hormonikorvaushoito voi lisätä rintasyöpäriskiä, mutta sellaisia en ole käyttänyt (toki vaihdevuodet eivät ole vielä iskeneetkään), saati muitakaan hormonaalisia valmisteita. Jostain syystä syöpäsolut rinnassani ovat alkaneet ravita itseään estrogeenilla ja progesteronilla. Kukaan ei osaa kuitenkaan kertoa että miksi. Mielestäni se olisi oleellinen tieto...